Matkalaukunlainaaja Lapin yöttömässä yössä – Ukko-Luoston huiputus

Viime viikko vierähti lomaillessa Lapin kauniissa maisemissa. En todellakaan ole mikään jo kaiken kokenut pohjoisen matkailija, sillä aikaisemmin olen vieraillut Lapissa ainoastaan aikoinaan rippileirillä Enontekiöllä sekä ruska-aikaan sattuneella työmatkalla Saariselällä. Talvella en ole ollut Lapissa vielä koskaan.

Luostolla majapaikkana ja tukikohtana toimi koko viikon ajan viihtyisä kelomökki, josta oli helppo tehdä pyrähdyksiä sinne tänne lähiympäristöön, kuten Pyhälle, Pelkosenniemelle sekä Sodankylään.

Ensimmäiseen kokonaiseen lomapäivään paikan päällä kuului itseoikeutetusti viereisen Ukko-Luoston valloitus.

Tästä alkoi noin 670 rappusen napakka nousu kohti Ukko-Luoston huippua.

Tässä kohtaa jo pikkuisen puuskututti. Vielä olisi reilu sata askelmaa tätä herkkua jäljellä.

Tunturin huipun sääasema häämöttää jo.

Ukko-Luosto kuuluu Pyhä-Luoston kansallispuistoon ja sen korkeus merenpinnasta on 514 m. Lenkin pituus on reittivalinnasta riippuen 4-6,5 km. Tunturin laella sijaitsee Ilmatieteen laitoksen säätutka.

Upeasti kukkivat mustikanvarvut näyttävät erehdyttävästi ruskan väriloistolta.

Luoston rinteeltä löytyi kesäkuussa vielä pieni läntti luntakin.

Reitin vaativuuden vuoksi kunnon kengät ovat täällä ehdoton varuste. Nousun rasitukset unohtuvat kuitenkin aika äkkiä, kun huipulta avautuvat näkymät palkitsevat kiipeilijän ruhtinaallisesti. Ja tietenkin myös omat eväät kannattaa nautiskella tunturin huipulla maisemia samalla ihaillen.

Näköalatasanteelta avautuu näkymä kohti Siurunaapaa.

Makuhermot palkitseva valloitus

Alaspäin tunturista hipsimme laskettelurinnettä pitkin. Lasku ei jostain syystä tuntunut läheskään yhtä rankalta kuin nousu. Siitä huolimatta patikkareissun rasitusten päälle Lapland Hotel Luostotunturin Bistrossa nautittu pitkän kaavan mukainen lounas tuntui erittäin ansaitulta. Ruoka ja juomat olivat kaikin puolin herkullisia ja annosten esillepanoon oli todellakin panostettu. Slurps, vesi herahtaa kielelle vieläkin pelkistä kuvista!

Lappimenun alkuruoka porotartar.

Lappimenun pääruoka paahdettu rautu.

Lappimenun jälkiruoka kuusenkerkkäjäätelö.

Tunturimenun alkuruoka kirjolohta ja siianmätiä.

Tunturimenun pääruoka poron ulkofileetä ja poro-tattimakkaraa.

Tunturimenun jälkiruoka crème brûlée ja paikallista hillaa.

Seuraavaksi suunnitelmissani on postata jatko-osa , joka pitää sisällään kuvia ja tarinaa Pyhältä Karhunjuomalammen kierrokselta, jossa varsin vaikuttavia paikkoja osuu reitin varrelle useita, mm. Suomen suurin kuru sekä Pyhänkasteenputous. Pysythän siis kuulolla!

P.S. Pyhä-Luoston kansallispuisto viettää tänä vuonna 80-vuotissynttäreitään, joten siinä on yksi syy lisää vierailla tässä ainutlaatuisen upeassa luontokohteessa.